Elokuvan katsojia kohahduttanut uusi elokuva, joka kertoo lapsimissi JonBenèt Ramseyn murhasta, on osoitus aivan uudenlaisesta tavasta tehdä elokuvaa. Kenties hieman jopa katsojien pettymykseksi elokuva ei edes pyri tarjoamaan vain yhtä skenaariota siitä, mitä JonBenétille tapahtui, vaan elokuva tarjoaa useita mahdollisia skenaariota. Ja mikä kenties vieläkin erikoisempaa, niin elokuvassa elokuvaan näyttelijöiksi hakevat henkilöt esittävät mahdollisia skenaarioita hakutilanteessa, roolia hakiessaan. Elokuva ei siis ole perinteinen elokuva, jossa esitettäisiin tietty tarina, vaan tässä elokuvassa näkyvät myös elokuvan lavasteet sekä tilanteita varsinaisten kuvausten takaa.
Elokuvan aiheesta ja toteutuksesta voidaan olla montaa mieltä. Ensinnäkin voidaan olla montaa mieltä siitä, kuinka sovelias elokuvan aihe on – kuinka soveliasta on tehdä elokuva kuolleesta lapsimissistä ja heittää epäilyksiä niin hänen vanhempiensa kuin veljensäkin ylle? Toisaalta elokuva ei tuonut juurikaan uutta tietoa sellaisille katsojille, jotka ovat edes hieman ehtineet perehtyä lapsimissin tarinaan. Samat epäilykset ovat velloneet jo vuosikausia lehdistössä ja internetissä, joten toisaalta niiden ottaminen esiin elokuvassa ei ollut mitään uutta.

Millaiset aiheet ovat soveliaita elokuva-aiheita?

Edellinen esimerkki antaa oivallisen aasinsillan pohtia sitä, millaiset aiheet yleensäkään ovat soveliaita elokuvien aiheita. Onko esimerkiksi soveliasta tehdä elokuva lapsena murhatusta lapsimissistä? Onko soveliasta käsitellä elokuvassa alaikäistä kohdannutta tragediaa? Tästä voidaan olla varmasti montaa mieltä.
Kun Titanic-elokuva ilmestyi, oli osa katsojista sitä mieltä, ettei ole soveliasta romantisoida onnettomuutta, joka vaati niin kovin monen ihmisen hengen. Tästäkin voidaan varmasti olla montaa mieltä. Toisaalta elokuva palautti onnettomuuden yleiseen tietoisuuteen ja ihmisten mieliin erittäin vaikuttavalla tavalla, mutta taas toisaalta voidaan kysyä, tekikö elokuva oikeutta onnettomuuden kamaluudelle sekä hirveille ihmiskohtaloille, jotka aiheutuivat onnettomuudesta.

Muutama sana lasten elokuvista

Jopa lasten elokuvista on herännyt keskustelua. Keskustelua on herättänyt lastenelokuvissa käsiteltävien aihealueiden lisäksi myös elokuvien ikärajat. Osa vanhemmista on ollut sitä mieltä, että elokuvateattereissa on näytetty elokuvia, joiden ikärajoja ei ole asetettu oikein, vaan joiden suositusikärajat ovat olleet huomattavan paljon matalammat kuin niiden pitäisi.

Esimerkiksi Cars-elokuvan toinen jakso, jossa Salama seikkaili agenttien maailmassa, on ollut tällainen elokuva, joka on saanut vanhemmilta kritiikkiä liian alhaisesta ikärajasta. Elokuvassa riittää vauhtia Salaman seikkaillessa agenttien kanssa ja osa elokuvan kohtauksista saattaa olla pienille katsojille jo liiankin jännittäviä. Monet vanhemmat olivat sitä mieltä, että kyseisen elokuvan suositusikäraja oli aivan liian matala, minkä vuoksi monet lapset olivat pelästyneet elokuvateatterissa mentyään elokuvaa katsomaan. Osa vanhemmista oli sitä mieltä, että elokuvateattereilta oli vastuutonta tarjota elokuvaa niin nuorelle yleisölle kuin sitä tarjottiin.
Monet nykyvanhemmat ovat nykyisin onneksi kovin valveutuneita ja ymmärtävät, ettei lapsen ole hyvä nähdä liian pelottavia tai väkivaltaisia elokuvia. Niistä voi olla lapselle jopa haittaa. Vanhempien on kuitenkin vaikea tehdä valintoja, ellei heillä ole asianmukaista etukäteistietoa lapsille tarjolla olevista elokuvista. Tästä syystä onkin tärkeää, että elokuvien ikärajoja mietitään tarkasti ja etteivät niiden ikärajat ole liian matalia. Yleisesti voidaan sanoa, että lasten elokuvien vauhti on nopeutunut menneistä vuosista. Siinä missä lapset vielä joitakin vuosia sitten katsoivat tyytyväisinä rauhallisen pandakarhu Tao Taon seikkailuja, ovat nykyiset lasten suosikit usein tahdiltaan erittäin nopeita elokuvia, joissa tapahtuvat vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Ehkä tämä kertoo jotakin myös siitä yhteiskunnasta, jossa elämme.

Toisaalta lasten elokuvat voivat olla myös opettavaisia. Esimerkiksi ystävyydestä kertova Nalle Puh -elokuva kertoo lapsentasoisesti siitä, kuinka tärkeää ystävyys on. Elokuva kehottaa katsojaa luottamaan itseensä ja vakuuttaa, että tämä on vahvempi kuin luuleekaan. Tällaiset elokuvat voivat olla lapsille erityisen opettavaisia.